Vappuilua ja vähän muutakin

Vappu. Pitkästä aikaa ihan superia. Viime vuonna tähän aikaan olin ensimmäistä kertaa ulkomailla(jos ei Ruotsin-laivareissuja lasketa)Rhodoksella joukkueen kanssa. Vapun vietto jäikin pelkkään kukkaseppeleiden bongailuun, eikä sitä silloin tullut sen enempää mietittyä. Tänä vuonna tuli taas kavereita kylään ja oli tosi hauskaa. Naurettiin ja juteltiin ja pelailtiin ja syötiin(liikaa!). Scrabblessa tehtiin Iriksen kanssa ennätyspisteet yhdestä sanasta: 126 pistettä ja sana oli leijaton(2x3x-sanapisteet, jos joku on kyseistä peliä pelannut ja tietää miten juttu toimii; ja jos jäi mietityttämään, pelattiin 14 kirjaimella, kun oltiin pareissa). Ilman niitä pisteitä oltaiskin hävitty Inarille ja Kristianille, mutta tällä vietiin!

Tänään oon ollut harvinaisen ahkera ja kirjoittanut neljä sähköpostia, tehnyt musiikin esitelmää ja hiukan historian tehtäviä. Vielä olisi tarkoitus ainakin yksi roolipelivuoro saada kirjoitettua, mutta sekin jää taas nähtäväksi.

Mä olen vastikää saanut ihan huipputyyppejä sähköpostikavereiksi. Kirjoittelen nyt muutaman tyypin kanssa. Suurin osa on USA:sta, mutta yksi on Tanskasta ja yksi Suomesta. Hassu vain kirjoittaa suomeksi kirjeitä, kun on aikansa kirjoittanut ja lukenut englanniksi, eikä sitten enää osaa ajatella sitä oikein. Mulla ainakin tulee melkein väkisinkin jutut mieleen englanniksi ja sitten koittaa niitä kääntää siihen tekstikenttään omalle äidinkielelleen ja hakkaa päätään seinään, kun ei muista jotain yksinkertaisia sanoja. Haha.

Pesiskausi alkaa treenipeleillä tiistaina! Olisin jo eilen päässyt pelailemaan, mutta en olisi päässyt Seinäjoelta kotiin illalla, että se vähän kaatui. Mutta ihan pian, ihan pian!

Vieläkin tulee välillä kausia, joina harmittelen, että jäin Ulvilaan lukioon. Olen miettinyt, mikä minua veti tänne? Miksen lähtenyt Tampereelle, Helsinkiin tai Orivedelle, niin kuin tarkoitukseni alunperin oli. Oli tarkoitus laittaa Kallion lukio ensimmäiseksi ja Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaidon lukio toiseksi. Orivedelle olisi pitänyt hakea erikseen. Välillä harmittaa, että heitin unelmia nurkkaan, koska ei ollut kaveria joka olisi tullut ja koska lopulta en sitten uskaltanutkaan ja koska ei olisi välttämättä ollut varaakaan. Varsinkin harmittaa, koska uskon, että olisin voinut päästä opiskelemaan ja pärjätäkin. Olisin saanut tehdä asioita, joita rakastan. Entä nyt? Teenkö sitä mitä rakastan? Okei, joo, teen. Pelaan pesäpalloa, soitan klarinettia, kirjoitan, opiskelen, vietän aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Mutta silti takaraivossa jäytää ajatus: "mitä jos sittenkinn olisin ollut rohkea?" Enää sille ei voi mitään. Mutta mitä jos kumminkin?

Tällainen vuodatus tällä kertaa. Ehkä joskus tulisi vähän järkevämpikin.

Rihanna - Unfaithful