Lomailua

Loma, loma, loma!!

Tänä vuonna olen päässyt tekemään vähän erilaisia asioita kuin yleensä lomalla. Sunnuntaina oli treenit ja maanantaina mentiin serkkujen kanssa pulkkamäkeen! Ei sitä uskoisi, että pulkkailu on niin siistiä. Eikä silti uskoisi, että serkkujen kanssa(molemmat poikia, toinen kasilla ja toinen kakkosella), on niin kivaa. Paljon kivampaa oli siellä, kuin Turussa toisten serkkujen luona. Huh.

Tiistailta jäi silti käteen jotain mukavaakin, vaikka mentiinkin sinne Turkuun. Tai Kaarinaa se kai oikeasti on. Ostin uuden paidan. Se on violetti-valko-harmaa-ruutuinen lyhyt hihainen, melkein polveen asti yltävä tunika, jonka etumuksessa on napitus johonkin puoleen vatsaan. Kesäksi sitä vähän ajattelin. Onkin tehnyt mieli uusia vaatteita tässä jonkin aikaa.

Sunnuntaina(ko?) löysin ihanan kanavan Youtubesta. Nimittäin TylerWardMusicin. Aivan loistavia cover-biisejä! Rakastuin!

Sulkasadon proosakirjoituskurssi loppui. Vielä pari keskustelua on ilmeisesti tulossa, mutta viimeiset kommentit teksteistäni sain ja näin. Olin todella yllättynyt siitä, miten positiivista ja kannustavaa palaute oli. Muutamasta tekstistä odotin pystyynhaukkumista tai jotakin, mutta sellaista ei tullut! Huuhaa.

Huomenna elokuviin Heidin kanssa katsomaan Kaksin karkuteillä ja illalla treeneihin!

Flo Rida - Club Can't Handle Me (Tyler Ward, Cobus Potgieter Cover)

Pikkupäivitys

Hei vain taas! Nyt tulee minipäivitys, ensimmäinen laatuaan! Eli eli. Taustaa vähän muokkailin(vaihteeksi) ja muutenkin vähän lisäilin juttuja. Todennäköisesti koitan jossain vaiheessa linkitellä lisääkin tavaraa. Sivupalkista siis löytyy blogit joita luen. Niitä on toistaiseksi aika vähän, että jos joku jonkun kiinnostavan tietää, niin voi toki ilmoitella.

Tänään olen dataillut(ei uskoisi, eihän?), kuunnellut musiikkia, käynyt isän kanssa kävelyllä ja Kankaanpäässä treeneissä. Nyt olen menossa suihkuun ja sitten ehkä voisi vielä vähän datailla ja lukea. Kiva viikonloppu kuitenkin oli, eikä kouluakaan ole kuin viikko ennen hiihtolomaa! Mikäs sen mukavampaa.

Veli lähtee nyt takaisin armeijaan. Niillä on kai joku metsäleiri tällä viikolla. Kivoissa pakkasissa. Onneksi ei tarvi itse siellä rämpiä.

Hauskaa alkavaa viikkoa!

Listailua

Niin. Tekee ihan hirveästi mieli päivittää blogiin jotakin, mutta en tiedä yhtään mistä kirjoittaisin. Tänään tuleekin sitten listapostaus, minun tämän hetkisistä lempiasioistani. Tai jotain. Listat eivät kuitenkaan ole järjestyksessä, sillä on muutenkin jo vaikea valita suosikkeja, saati niitä järjestää.


Lempibiisit

- Viva la Vida - Coldplay
- Run - Snowpatrol
- Veden alla - Emma Salokoski
- Apologize - Timbaland feat One Republic
- When I Look At You - Miley Cyrus
- She Will Be Loved - Maroon 5


Lempinäyttelijät

- Keira Knightley
- Orlando Bloom
- William Moseley
- Riku Nieminen
- Milo Ventimiglia
- Anne Hathaway
- Kate Hudson
- Skandar Keynes


Lempikirjat

- Tuntematon sotilas - Väinö Linna
- Narnian tarinat - C.S. Lewis
- Pikku prinsessa - F.H. Burnett
- Pikku naisia - Louisa M. Alcott
- Pieni runotyttö - L.M. Montgomery
- Percy Jackson - Rick Riordan
- Muinainen pimeys - Michelle Paver


Lempielokuvat

- The Last Song
- Avatar
- Pearl Harbor
- The Day After Tomorrow
- Taru sormusten herrasta
- Narnian tarinat
- Disney piirretyt


Lempiartistit ja -bändit


- Rascal Flatts
- Jesse McCartney
- kls.
- Pete Parkkonen
- Katri Ylander
- McFly
- Coldplay


Lempi-tv-ohjelmat

- Heroes
- Robin Hood
- Todistettavasti syyllinen
- Putous
- NCIS Rikostutkijat
- NCIS: Los Angeles
- Mentalist
- FlashForward
- Criminal Minds


Tässä aikalailla asioita, joista pidän. Lisäyksiä ja tarkennuksi saa kysellä jos tahtoo.

Julkkistähtiä

Olen miettinyt lähiaikoina melko paljon julkkisten elämää. Erityisesti kuitenkin ihmisten asennetta heihin. Välillä tuntuu, ettei esimerkiksi urheilijoilla ole oikeutta olla ihmisiä. Heidän pitäisi aina pärjätä ja onnistua. Loukkaantumiset ovat hidaste uralle, ja sellaiset pitää karsia pois. Niistä sakotetaan. Jos urheilija loukkaantuu, tai ei pärjää niin hyvin kuin odotetaan, hän ei ole enää tarpeellinen. Hänet unohdetaan. Näyttelijöillä ja laulajilla tilanne on melkein sama. Tähtikulttuuri on niin vahva nykypäivänä, että vain muutamaan pienibudjettiseen elokuvaan päässyt näyttelijä tai vain yhden, ei niin menestyneen levyn julkaissut laulaja jää helposti megatähtien varjoon. Usein silti nämä "pienemmät" näyttelijät saattavat tehdä työtään täydestä sydämestään, tai olla oikeasti julkisuuteen päässeitä parempia. Mikä siis tekee toisesta julkkiksesta toista arvokkaamman tai paremman?

Voin antaa parikin esimerkkiä. Ensinnäkin Kiira Korpi. Tamperelainen taitoluistelija, joka pärjäsi muutaman vuoden lähes ilmiömäisen hyvin. Sitten tuli loukkaantumiskierre ja pari heikompaa kautta. Nyt saa joka paikasta lukea, miten Laura Lepistö on Korpea parempi ja muutenkin mukavampi ja kaikkea. Monikohan näytä urheilijoita oikeasti edes tuntee? Itse olen aina pitänyt enemmän Korvesta, että tässä suhteessa saatan olla hieman puolueellinen. Samaan aikaan kun Korpi nyt menestyy, on Lepistön vuoro viettää aikaa sairastuvalla. Miksi siis pitäisi kumpaakaan leimata toista paremmaksi? Tai ainakaan haukkua, mihin se näyttää aina silloin tällöin mennä. Annetaan urheilijoiden urheilla!

Entäpä sitten tapaus Miley Cyrus? On totta, että tämä nuori nainen on yrittänyt ottaa turhan rajusti etäisyyttä entiseen Hannah Montana -imagoonsa, mutta ihminenhän hänkin vain on. Kuka voisi odottaa kahdeksantoistavuotiaan olevan ikuisesti lasten roolimalli? Sitä paitsi, voiko Hannah Montanaa tai sen enempää Miley Stewartiakaan sanoa kovin hyväksi roolimalliksi? Vähän itsekeskeinenhän neitonen pakkaa olemaan. Mutta silti. Ymmärrän Mileyn toimintaa jollain tasolla. Monet pitävät häntä vain Hannah Montanana, koska se oli iso osa hänen elämäänsä pitkän aikaa ja nosti hänet tähän megajulkkisten kastiin. Ajatus Hannah Montanasta taas herättää monissa minun ikäisissäni ja vanhemmissa negatiivisen reaktion. Pikkulasten juttuja. Mutta esimerkiksi The Last Song on loistava elokuva(eräs tämän hetkisistä suosikeistani!) ja arvakkaa vaikka huviksenne, kuka pääosaa esittää. Kyllä vain. Miley Cyrus.

Sama pätee silti laulajiin ja muusikoihin, jotka ovat "leimautuneet" tietyn genren sisään. Mitä jos heiltä tuleekin jonkinlaista muuta musiikkia? Ovatko he silloin liian rohkeita? Vai onko vain hyvä juttu välillä laajentaa reviiriään? Ja voiko jostain kappaleesta tai laulajasta pitää, vaikka muut eivät pitäisikään, tai vaikka se ei kuuluisikaan aivan täsmälleen omaan tyyliin? Minusta voi.

En silti tarkoita, että kaikkien pitäisi pitää kaikista näyttelijöistä tai urheilijoista tai ihmisistä yleensäkään, mutta sellaisen turhanpäiväisen haukkumisen ja elämän järjestämisen voisi jättää. Erään kerran huvituin huomattavasti Ylen nettisivuilta löytämästäni kommentista, jossa Anssi Koivurantaa kehotettiin palaamaan ensi kaudella yhdistettyyn, koska on MEILLE ARVOKKAAMPI yhdistetyn miehenä. Mutta mitäpä jos Koivuranta itse tahtookin hypätä mäkeä? Siitä vaihdostahan hän on jo pitempään haaveillut. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, mikä on MEILLE arvokasta? Eikö ole paljon tärkeämpää, että urheilijat ja näyttelijät ja laulajat ja kaikki julkisuuden henkilöt ovat itse onnellisia ja tyytyväisiä?

Hey - Mitchel Musso

Feminismi, sovinismi, mikäismi..?

Jep. Olen lukenut historiaa ja pohtinut siinä sivussa naisen asemaa. Tässä vähän minun mielipiteitäni koko jutusta.

Antiikin Kreikassa nainen oli pelkästään lasten äiti ja kasvattaja. Ei sijaa politiikassa, ei tasa-arvoa lain edessä, käytännössä katsoen ei juuri mitään ihmisoikeuksia. Naisella ei saanut olla edes omaisuutta. Vaikka olympialaisiin oli naimattomilla lupa tulla. Antiikin Roomassa naisten asema oli jo parempi. Tosin tasa-arvo oli siitäkin kaukana. Silloin sai nainenkin sentään omistaa itse jotain ja vaikutusvaltaakin oli mahdollista haalia, jos vain oli tarpeeksi varakas ja hyvästä perheestä. Keskiajalla sama jatkuu. Naiset menevät naimisiin, jotta perheet saataisiin yhdistettyä rakkaudesta ei tietoakaan. Naisen tehtävä on hoitaa kotia ja pitää talo pystyssä. Mies tuo ruoan. Kai siinäkin oli omat etunsa. Tosin vapautta ei ollut.

Tosiasiassa naisten olot alkavat kunnolla parantua vasta valistuksen aikaan. Syntyy naisasialiikkeitä ja liberalismikin tuki tasa-arvoa, joka voitaisiin toteuttaa naistenkin kohdalla. Kuitenkin naiset saivat äänioikeuden vasta huomattavasti miesten jälkeen. Kerrankin Suomi oli jossakin ensimmäinen! Naiset pääsivät mukaan vaaliuurnille vuonna 1906 - kaikki miehet, jopa työväestöstä, jo 1800-luvulla. Miesten tarvitsi harrastaa vain pientä liittoutumista ja yhdistyksiä, kun taas naisten täytyi räjäytellä pommejakin, ennen kuin tasa-arvoa toteutettiin.

Entä mikä tilanne on nyt? Suomessa ainakin ihan hyvä. Tasa-arvoa löytyy ja naisilla on samat oikeudet kuin miehilläkin. Jotkut silti tuntuvat menevän liiallisuuksiin. Onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä, kutsutaanko sähköasentajia sähkömiehiksi, tai lvi-asentajia(tai mitä ne nyt ovatkaan, kun ei sana muistu mieleen)putkimiehiksi. Montaako naista, joka tällaiselle, aiemmin miespainotteiselle alalle, on lähtenyt, välittää, mitä nimitystä heidän ammattikunnastaan käytetään? Ei minua ainakaan haittaisi olla sähkömies tai putkimies tai rakennusmies, tai yhtään mikään, jos vain tahtoisin sitä ammattia harjoittaa. Minusta tuollainen nipottaminen menee lapselliseksi.

Niin kuin joku ehkä jo päätteli, en ole feministi. En ole ollut, en ole nyt, enkä tule koskaan olemaankaan. Tajuan niitä naisia, joista tulee feministejä sen takia, että heidän elinolonsa ovat huonot, eikä heitä pidetä yhtä arvokkaina miesten kanssa. Minusta heidän kuuluukin ajaa omia asioitaan ja pyrkiä saamaan itselleen se arvostus, jonka he ansaitsevat. Mutta niitä en tajua, jotka vain sattuvat ajattelemaan:
"Hei, feminismi on jees!"
Minkä takia feminismiä on pidetty - ja välillä tunnutaan vieläkin pitävän - hyväksyttävänä. Sovinisteja sen sijaan moititaan ja nujerretaan. Olisiko tilanne toinen, jos asemat olisivat aikojen alusta asti olleet toisin? Mitä jos Jeesus olisikin ollut nainen? Tai jos Hitler ei olisikaan ollut Adolf vaan vaikka Adalmiina?

Niinpä niin. Elämän merkillisyyksiä. Ei voi kuin toivoa, että tästäkin sopasta joskus selvitään.


Coldplay - Clocks