Ulkona sataa lunta. Tai ei oikeastaan edes sada, vaan tuiskuaa. Sitä tulee taivaantäydeltä. Ihanan näköistä, mutta samalla jotenkin surullista. Ihan kuin lumi koettaisi peitellä jotakin. Pyry muistuttaa minua parin vuoden takaisesta kohtauksesta. Kello oli ehkä puoli viisi tai jotakin, kun odotin tienpäässä orkesterikaveriani, jonka kyydillä minun oli tarkoitus mennä kaupunkiin. Luokseni tuli kaksi pikkupoikaa, jotka kysyivät, tiedänkö missä joku paikka on. En tiennyt. En osannut neuvoa heitä, ja sitten he lähtivät. Oli pimeä ja lunta satoi enemmän kuin pitkään aikaan. Paljon siis. Hetken päästä auto tuli ja minäkin lähdin. En vain voi olla vieläkään miettimättä, löysivätkö he etsimänsä. Luultavasti, koska en kuullut myöhemminkään, että kukaan olisi kadonnut tai mitään. Mutta jotenkin se jäi mieleen. Hassua, mitä kaikkea ihminen muistaakin.
Aloittelin tänään lukemisen koeviikkoa varten. Maantietoa kahlasin kolmisenkymmentä sivua. Ehkä se siitä kehittyy jonakin päivänä. Nyt on menossa Coldplay putki ja blogien etsintä. Pitäisi ehkä kirjoitellakin. Tai ainakin vastailla roolipeleihin, mutta nyt olen jäässä. Ei huvita. Tai huvittaisi ehkä, mutta tuntuu, että jotakin on jäänyt tekemättä, enkä siksi saa tehtyä mitään muutakaan.
Vaikka en itse sitä usko, olen pelannut roolipelejä jo kai kaksi tai kolme vuotta. Sinänsä kummallista, etten muista, koska olen aloittanut. Yleensä muistan sellaiset pienet yksityiskohdat hyvin, mutta nyt en. Ehkä se tarkoittaa sitä, ettei roolipelejä ajatellessa kokemuksella tai aloitusajankohdalla ole väliä? Tosin minä voin kertoa, ettei se pidä paikkaansa. Kokemuksella on väliä, enemmän kuin uskoisikaan. Vaikkei sekään tietysti päde kaikkien kohdalla. Olen itsekin pelannut melko vähän aikaa vasta. Tai sekin tietysti riippuu siitä, mihin vertaa. Voisin kuitenkin sanoa, että siihen nähden olen melko kokematon pelaaja, että pyöritän kahden ystäväni kanssa lähes viidenkymmenen hahmon peliksi paisunutta, melkoisen suosittua sisäoppilaitosroolipeliä. En ole kuitenkaan erityisen hyvä pelaaja. Vaikken kyllä huonokaan. Tai mistäpä sitä tietää. Joku voi pitää pelityylistäni, joku toinen taas ei.
Viime aikoina on kuitenkin ollut hinku tehdä uusi hahmo. Ja pari "mallia" olisikin suunnitteilla, vaikka tuskin kumpaakaan toteutan. En ole kovin hyvä pelaamaan tyttöhahmoilla, mutta Saint Walden's Schooliin olisi lähes pakko tehdä tyttö, koska poikien maksimimäärä on lähestymässä ja minulla on poikia jo kolme. Hups. No katsellaan katsellaan. Ehkäpä päädyn tekemään uutta hahmoa. Ehkä en.
No, nyt lisää Coldplayta ja ehkä alan kirjoittamaan jotakin muutakin kuin tätä. :)
Coldplay - The Hardest Part
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti